Korjuujälkien huomautukset

 

Huomautettavien kohteiden osuus on lisääntynyt metsäkeskusten tekemissä harvennushakkuiden korjuujäljen tarkastuksissa. Osasyynä on, että puustovaurioiden määrä on kasvanut. Korjuujälkitarkastuksissa on kahtena viime vuotena todettu selvästi enemmän puustovaurioita kuin tätä edeltävällä viiden vuoden jaksolla. Ajourapainumia oli toisena vuotena peräkkäin erityisen vähän. Tämä johtuu kesän 2003 poikkeuksellisen kuivista oloista. Kasvatettavan puuston määrä, ajouravälit ja ajourien leveydet ovat ennallaan.

Metsäkeskusten tekemissä harvennushakkuiden korjuujälkitarkastuksissa on kahtena viime vuotena havaittu vaurioituneita runkoja noin 2,8 prosentilla kasvamaan jääneestä runkoluvusta. Puustovaurioiden määrä oli tätä edeltäneellä viiden vuoden jaksolla 1,9-2,3 prosenttia. Vaurioituneita runkoja oli 90-luvun alussa vielä noin nelisen prosenttia.

Huolestuttavaa puustovaurioissa ei ole niiden kokonaismäärän taso, vaan kehityssuunta. Puustovaurioiden määrän kääntäminen laskuun vaatii kaikilta osapuolilta asian tiedostamista ja koulutusta. Oikea korjuuajankohta, sopiva kalusto ja osaava kuljettaja ovat yhdistelmä, joka takaa puunkorjuussa hyvän lopputuloksen. Kasvavien harvennushakkuumäärien vuoksi on korjuun laadun pitäminen hyvällä tasolla erittäin tärkeää.

Runkovauriot lisääntyneet

Puustovaurioista etenkin runkovaurioiden määrä on kohonnut. Runkovaurioita oli 1,7 prosenttia 2002, kun niitä oli viime vuoden tarkastuksissa 2,4 prosenttia. Runkovaurioiden kasvu saattaa johtua siitä, että nyt harvennetaan aiempaa enemmän nuoria metsiä ja vaurioiden välttäminen on vaikeinta juuri ensiharvennuksissa.

Täyskoneellisesti korjatuissa kohteissa puustovaurioita oli viime vuoden tarkastuksissa 3,1 ja metsurihakkuulla tehdyissä kohteissa 0,8 prosenttia. Vaurioiden suhde on ollut metsuri- ja konehakkuissa vastaavanlainen aiempinakin vuosina. Metsurihakkuuna tehtyjä harvennuksia oli tarkastetuista kohteista enää vain 15 prosenttia.

Harvennuksen jälkeisen puuston määrä oli eteläsuomalaisissa kuivahkojen ja tuoreiden kankaiden männiköissä keskimäärin metsänhoitosuositusten mukainen, mutta kuitenkin lähellä suositeltua alarajaa. Eteläsuomalaisissa tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusikoissa määrä oli metsänhoitosuositusten mukaisella tasolla.

Ajourastot kunnossa

Harvennushakkuiden korjuujälkitarkastuksissa mitataan myös, miten paljon ajourilla on ajourapainumia, miten leveitä ajourat ovat ja mikä on ajourien keskimääräinen etäisyys toisiinsa. Ajourapainumia oli jo toisena vuotena peräkkäin poikkeuksellisen vähän. Niiden osuus oli viime vuonna vain 1,2 prosenttia urien pituudesta. Pitkän ajan keskiarvo on noin 2 prosenttia. Positiivisen kehityksen mahdollisti kahtena viime vuotena poikkeuksellisen kuiva kesä 2003.

Ajouraväli oli viime vuoden tarkastuksissa keskimäärin 21,8 metriä. Pitkän ajan keskiarvo on noin 23 metriä. Ajouravälit ovat lievästä kaventumisesta huolimatta kuitenkin metsänhoitosuositusten mukaisia. Ajouraleveys oli vuoden 2004 tarkastuksissa noin 4,11 metriä. Pitkän ajan keskiarvo on noin 4,05 metriä. Hyvän korjuujäljen yhtenä kriteerinä pidetään sitä, että kohteen keskimääräinen uraleveys jää alle 4,5 metrin.